Voittava strategia, haastattelussa Marco Mäkinen

Marco_makinen_voittava_strategia

Tässä haastattelussa mainosmaailman konkari, triathlonisti, tietokirjailija ja TBWA/Helsingin varatoimitusjohtaja Marco Mäkinen kertoo ajatuksiaan voittavasta strategiasta. Teimme Marcon kanssa Topaasia-pakan “Voittava strategia” johon on niputettu 52 huomioitavaa asiaa voittavan strategian rakentamiseksi.

Tämän blogin lisäksi voit kuunnella/katsoa tallenteen Marcon kanssa pidetystä streamista (30min)

Mitä tykkäät ammatillisella elämälläsi edistää?

Sydän sykkii yrityksille. Ne ovat vahva muutosvoima maailmassa, jossa kyllä tiedetään mitä pitäisi tehdä, mutta muutokset ovat tuskastuttavan hitaita. Motivoidun auttamisesta ja autan toki mielelläni yksilöitä ja kaikenlaisia organisaatioita, mutta erityisesti yrityksissä on sellaista dynamiikkaa, joka voi parhaimmillaan muuttaa maailmaa.

Yrityksissä on ihmisiä, jotka voivat omilla päätöksillään muuttaa tuhansien, jopa miljoonien ihmisten elämän paremmaksi.

Koen että oma hommani ulkopuolisena sparraajana on esittää tyhmiä kysymyksiä, hämmästellä ja haastaa ja sitä kautta auttaa tekemään niitä fiksuja päätöksiä. Näin koen itse olevani hyödyksi ja osa jotakin suurempaa.

Autan yrityksiä kirkastamaan sen,

  • Miksi ne ovat olemassa?
  • Mitä ne tekevät toisin, paremmin?
  • Miten näistä asioista kannattaa kertoa?

Neljä esimerkkikorttia Voittava strategia – pelistä

Näiden teemojen parissa olen viettänyt viimeiset 30 vuotta. Hetket, jotka ovat jääneet mieleen ja joista on tullut parhaat kicksit ovat olleet sellaisia, joissa ollaan oltu kahden vaiheilla tällaisten kysymysten kanssa:

  • Pitäisikö lähteä tekemään tätä mitä ei olla aikaisemmin tehty?
  • Eikä tämä tunnu vähän mahdottomaltakin?
  • Onko tämä edes periaatteessa mahdollista?
  • Uskallatteko tehdä?
  • Oletteko valmiita tekemään?

Konsultin hommissa on mielestäni hyvä olla niin, että työn onnistuessa kannattaa pääosin pitää matalaa profiilia ja työn epäonnistuessa pyytää anteeksi ja ottaa opiksi.

Miksi strategia on sinulle tärkeä ja kiinnostava asia? Miten olet päätynyt strategian asiantuntijaksi?

En työelämää aloittaessani tiennyt olevani kiinnostunut strategiasta, koska en edes ymmärtänyt mitä se tarkoittaa. Pikkuhiljaa huomasin, että kaikki asiat palautuivat tiettyihin peruskysymyksiin ja perusasioihin:

  • Miksi ylipäätään tehdään jotakin mitä ollaan tekemässä?
  • Miten tehdään asioita eri tavalla?
  • Mitä me nyt konkreettisesti seuraavaksi tehdään?

Tuntuu, että strategiatyö on sellaista, jossa palataan jatkuvasta touhottamisesta takaisin tämän hetken tärkeimpien kysymysten pariin. Olen huomannut, että asioita monimutkaistetaan helposti ja väitetään, että se on strategia. En juurikaan välitä monimutkaistamisesta, vaan tykkään korostaa perusasioita ja peruskysymyksiä, koska niistä kaikki on kiinni.

Luet paljon kirjoja, mitä tulee mieleen strategiakirjallisuudesta?

Klassikoista:

  • Miyamoto Musashi: Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys. Vanhan samurain huomiot siitä, miten voitetaan.
  • Richard P.- Rumelt: Good Strategy Bad Strategy: The Difference and Why It Matters. Kirkasta ajattelua.
  • Alan Lafley: Playing to Win. How Strategy Really Works. Miten strategisia valintoja sovelletaan käytännössä.

Tältä vuodelta (2021):

  • Adam Grant: Think Again. The power of knowing what you don’t know.
  • Martin Lindström: The Ministry of Common Sense. How to eliminate bureaucratic red tape, bad excuses and corporate BS.

Tällä hetkellä huomaan, että minulla on hirveä ahdistus siitä, kuinka byrokraattisiksi korporaatiot on muuttuneet ja luen paljon kirjoja joissa taistellaan byrokratiaa vastaan. Luen toistamiseen Gary Hamelin Humanocracya ja huomaan ajattelevani “Just näin! Näin se pitäisi tehdä!”. Sinänsä tämä on minulle enemmän inspiraatiokirjallisuutta päivittäiseen taisteluun hölmöjä sääntöjä ja prosesseja kohtaan, jotka usein tulee ydinasioiden tielle. Peruskysymyksiin palaaminen on mielestäni asia johon kannattaa käyttää aikaa, kun strategiaa mietitään.

Jos mennään todellisiin klassikoihin, on Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys, vanha japanilaisen samurain teos on helkkarin kova kirja, joka keskittyy ainoastaan siihen mitä täytyy tehdä voittaakseen. Sellainen on mielestäni fiksua – kyllä sinä voit tehdä strategiadokumentteja mielin määrin mutta on eri asia, kun ollaan kilpailussa ja yritetään voittaa. Dokumentit ei hirveästi auta jos ei saada voittoja.

Strategiakirjallisuuden kaikkein vanhimmissa teoksissa – oli sitten kyse sodankäynnistä tai miekkailun taidosta – ollaan kiinni ydinasioissa. Nykyään peruskysymykset ja ydinasiat ovat ihan samoja, mutta puhe on enemmän tasolla “Mitä nyt tässä digitalisaation neljännen aallon hybridimaailmassa strategia muuttuu?”

Muutos on toinen kiinnostava näkökulma ja yritän koko ajan lukea, selvittää ja ymmärtää miten muutos tapahtuu ja miten voi muuttaa itseä tai muita. Viime vuosina on tullut valtavasti kirjoja joissa avataan muutoksen näkökulmaa yksilöille kuten Atomic Habits. Näissä puhutaan “jos tahdot lopettaa tupakanpolton tee näin”. Yrityspuolelle näitä kirjoja on paljon vähemmän. Palatessani kirjoihin jotka on kirjoitettu vaikka 40 vuotta sitten, huomaan että niissä tuskaillaan niissä aivan samojen asioiden kanssa mitä tämän päivän digimurroksessa. Mikään ei ole muuttunut.

Luen paljon myös aitoja tarinoita onnistumisista ja epäonnistumisista. Olen lukenut innolla kuinka Volkswagen päätyi tekemään päästöhuijauksia, kuinka Theranos päätyi epähuomiossa kusettamaan koko maailmaa ja tarinoita, joissa joku on konkreettisesti onnistunut rakentamaan uuden menestyneen yrityksen. Nämä ovat helkkarin opettavaisia, sillä huomaan, etteivät menestystarinat mene niin kuin oppikirjoissa tyylillä “ensin tehtiin tämä, sitten tehtiin tämä ja sitten onnistui” vaan tekeminen on aikamoista koheltamista.

Mielestäni elämän kaoottisuutta ymmärtää kun lukee historiaa. Siinä huomaa, että joka ikisessä sodassa, joka ikisessä start-upissa, joka ikisessä hienossa jutussa mikä on rakennettu, on koheltaminen ja kaoottisuus ihan samanlaista. Tämä rauhoittaa jos huomaa löytää itsensä manaamasta sitä kuinka sekavasti meillä kohelletaan ja kuinka sekava tämä meidän firma on.

Voittavan strategian näkökulmasta olen viime vuoden aikana lukenut useamman kirjan toisen maailmansodan aikaisesta Englannista. Luin näitä paljon nyt pandemian aikana, kun tuntui että pommeja sataa niskaan. Churchillin ensimmäisestä pääministerivuodesta kertovaa kirjaa (The Splendid and the Vile, Larson) lukiessani mietin, ettei tässä nyt oikeita pommeja niskaan sada eikä joka päivä ole joku haukkumassa idiootiksi, kuten Churchillia kotimaassaan. Luin myös kirjan englannin toisen maailmansodan aikaisista tiedustelujoukoista. Nämä kirjat ovat hienoja esimerkkejä samanaikaisesta kirkkaasta strategisesta ajattelusta, pään kylmänä pitämisestä pahassa paikassa ja loppuviimein voittamisesta.

Mikä on strategian ja voittavan strategian ero?

Joku voi sanoa, että “nyt meillä on strategia kun ollaan dokumentoitu jotakin” – tämähän ei ole varsinaisesti totta. On monta tapaa dokumentoida strategia, esitellä strategiadokumenttia ja paukutella henkseleitä, mutta se ei ole strategian pointti. Pointti on siinä, onko koko porukka sisäistänyt ajatukset peruskysymyksistä ja kuinka kirkkaana ne ovat kaikkien mielessä.

Tämän lisäksi on tarkasteltava onko strategia voittava. Ajatukset voivat olla kirkkaat mutta silti voi hävitä koko ajan. Tällöin kysymys on siitä, että käytetäänkö me strategisia metodeja niin, että aletaan voittamaan. Esimerkiksi urheilujoukkueessa tiedetään teoriassa miten voitetaan: lätkässä tehdään paljon maaleja ja päästetään vähän – tämä ei ole vaikea strateginen linjaus. Tilanne muuttuu kun vastassa on älyttömän kova joukkue ja tällöin tulee mukaan taktinen puoli.

Voittava strategia on sellainen, jossa kysytään aitoja, todellisia kysymyksiä jatkuvasti ja mietitään miten meistä tulee muita parempia. Aina välillä on pakko palata peruskysymyksiin ja jos sieltä tulee väärä vastaus voi käydä huonosti jos tätä ei osata korjata. Pelkkä strategia on joku lappu mihin on dokumentoitu näihin kysymyksiin vastaukset. Toki vaihtoehtona on vielä se, ettei ole strategiaa ollenkaan ja tällöinkin voi voittaa tuurilla. Mutta jos tahtoo kerta toisensa jälkeen ja pysyvästi voittaa, hyvä strategia auttaa koska se kirkastaa tekemistä.

Eli näin:

1. Voittaminen ilman strategiaa on koheltamista josta voi tulla vahingossa voitto. Jälkikäteen kysyttäessä ei oikein tiedetä miksi voitettiin ja jos sama pitäisi luoda uudelleen ei taatusti tiedetä miten ja miksi voitto saavutettiin.

2. Sinulla on strategia, mutta et koskaan voita, kertoo siitä että olet pelkkä teoreetikko. Tiedät teoriassa paremmin miten asiat tulee tehdä, mutta et lopulta tule tehneeksi asioita jotka tiedät oikeiksi.

3. Voittava strategia on sitä, että käytetään strategista ajattelua koko ajan, parannutaan ja sen avulla voitetaan.

Voittava strategia -pakka rakennettiin neljän kattoteeman alle, miksi pakkaan tulleet neljä maata ovat juuri nämä neljä maata?

Tässä on kiteytyneenä aihealueet siitä, mitä voittava strategia tarkoittaa:

1. Olemassaolon tarkoitus – Jos tämä on mietittynä ja kirkkaana, jaksetaan painaa enemmän. Vaikeudetkin voitetaan, kun tiedetään miksi ollaan olemassa ja miksi tehdään mitä tehdään.

2. Oma kategoria – Jos ei tahdo jatkuvasti laskea hintoja ja irtisanoa ihmisiä, ei kannata kilpailla samoilla asioilla kuin muut, vaan yrittää luoda jotakin uutta ja omaa. Tämä on keskeinen osa voittavaa strategiaa ja siksi oma maansa tässä pakassa.

3. Ylivoimatekijät – Tämä on enemmän perinteistä positiointia. Missä pitää olla älyttömän hyviä? Missä riittää että ollaan keskinkertaisia? Missä ollaan tietoisesti huonoja? Tämäkin on tärkeää, sillä ei riitä, että on kirkas olemassaolon tarkoitus ja oma kategoria jos ei olla hyviä siinä mitä tehdään.

4. Arvonluonti – Viime kädessä, vaikka kuinka ollaan täynnä itseä ja on hyvä fiilis, arvo syntyy asiakkaan silmälasien kautta. Miltä tekemisemme tuntuu asiakkaasta? Muistammeko, että asiakkaalla on vaihtoehtoja? Asiakas voi kokonaan olla ostamatta tai valita kilpailevan tuotteen tai palvelun.

Näiden maiden alle valikoitui kaikki oleellinen 52 toteamuksen muotoon.

Voittava strategia – pelissä on 52 erilaista korttia voittavan strategian rakentamiseksi

Milloin ja kenen olisi hyödyllistä pelata istunto Voittava strategia-pelillä?

Tämä olisi hyödyllinen pelattava kaikilla tasoilla.

1. Hallituksen tulisi pelata johdon kanssa huomatakseen, pelataanko ylipäätään samaa peliä. Tällaisen pelaamisen ja syvällisen sisällön hyöty on se, ettei jää hirveästi alueita joista ei ole puhuttu ollenkaan, vaan syntyy yhteinen käsitys siitä, mikä on meidän tapa voittaa ja mihin uskomme.

2. Johdon tulisi pelata eri työntekijäryhmien ja tiimien kanssa. Voittava strategia on pakkana sellainen, jota läpi organisaation tulisi pelata ainakin kerran vuodessa.

3. Keskeisen tärkeää on mielestäni, että johtoryhmä pelaisi kerran kvartaalissa. Jatkuvasti pelaamalla voi katsoa kuinka tilanne on muuttunut, voi huomata että olemassaolon tarkoitus on kehittymässä ja ylivoimatekijät muuttuneet.

4. Ylipäätään mielestäni aina, kun tahtoo pysähtyä pohtimaan ydinkysymyksiä.