Mitä jos pomo ei (aina) toisi omaa valmista (agendaa) kehittämishetkiin?

Miltä arki näyttäisi töissä, jos kaikki kokisivat, että heidät otettaisiin tosissaan? Jos jokainen uskaltaisi nostaa esille asioita, jotka kokee tärkeiksi? Joka ainoa päivä jokaisena työpäivänä jokaisessa työyhteisössä on hetkiä, joissa joku haluaisi aloittaa keskustelun jostain tärkeäksi kokemastaan asiasta. Itselleen tai koko työyhteisölle. Tälläkin hetkellä, juuri nyt. Miksi keskustelu käy niin usein kiivaammin käytävillä kokouksen jälkeen?

Toki arjen pienet ja isot asiat odottavat ratkaisuja, tässä ja nyt. Silti yhteiset tiimin kehittämispäivätkin ovat jokseenkin aina sisällöllisesti valmiiksi rakennetut. Hyvää hyvyyttään pomot ovat tehokkuuden nimissä ajatelleet ja päättäneet valmiiksi ne teemat ja asiat, joihin työyhteisön huomio kiinnitetään.

Milloin on aika pysähtyä katsomaan avoimemmin sitä maailmaa, joka työyhteisöä ympäröi?

Ja joka toimintaympäristö on saattanut muuttua nopeasti ja rajustikin. Ja jonka muutoksen todennäköisesti ovat kokeneet etulinjassa olevat ihmiset, asiakasta arjessa kaiken aikaa suoraan palvelevat henkilöt. Miten saadaan heidän kokemuksensa ja ajatuksensa esille ja yhteisen käsittelyyn? Miten saadaan ihmiset tuomaan esille erityisesti vaikeat asiat? Asiat, joita saattaa olla pelottavaa nostaa esille? Asiat, joita pyöritellessään joku saattaa miettiä sitä, joutuuko seuraavissa yt:ssä eturiviin, hankalana tyyppinä?

Voiko leikin varjolla nousta hiljaisuuden esiripun takaa jotain tärkeää? Ja jos niin millä ehdoilla?

Aalto Yliopiston tohtorikoulutettava Joonas Jälkö näkee satunnaisuuden ja eräänlaisen kieltämisen verhon auttavan vaikeiden asioiden esille nostamisessa. Hän kuuluu Probabilistic Machine Learning tutkimusryhmään, jossa hän tutkii yksityisyyden suojaavaa koneoppimista; sitä miten voidaan oppia datasta paljastamatta yksittäisiä vastaajia. Hän kokee, että satunnaisalgoritmeja käyttämällä saadaan esimerkiksi standardoituun kyselyyn vastaajien kokeman sosiaalisen paineen vaikutusta vähennettyä. Esimerkiksi jos vastaaja kohtaa kysymyksen Käytätkö huumeita?, saattaa vastaaja kokemastaan sosiaalisesta hyväksyttävyyden paineesta vastata ei, vaikka vastaus olisi kyllä. Yksinkertainen satunnaisalgoritmi, esimerkiksi kolikonheitto, jossa klaavan tullessa vastataan totuudenmukaisesti ja kruunun tullessa vastaaja heittää kolikkoa uudelleen. Nyt klaavan tullessa joutuu vastaamaan algoritmin ohjaamana kyllä, vaikka oikea vastaus on ei. Täten vastaaja voi tarpeen tullen todeta, että ei oikeasti käytä huumeita, mutta se algoritmi pakotti vastaamaan näin. Siten satunnaisuus suojaa yksittäistä vastaajaa, ja kuitenkin isossa tutkimusotannassa datasta voidaan oppia yleisiä piirteitä vaikka datassa onkin vastausalgoritmin lisäämä kohina.

“Satunnaisuus on elementti TOPAASIAn lähestymistavassa. Miksi se ei ole katastrofi? Miksi se ei ole huono asia, ettei esille tuu “oikeita asioita”? – Jussi Galla, Topaasia

Leikki, satunnaisuus ja kieltäytymisen verho löytyvät TOPAASIA –pelissä. TOPAASIA on pelikorttien käyttöön nojaava hyötypeli, jolla autetaan tiimejä käymään tuloksellisia keskusteluja, jossa kaikki osallistujat pääsevät tuomaan näkemyksiään esille. Satunnaisuus toteutuu, kun pelatessa osallistujille jaetaan kussakin kierroksessa 5 pelikorttia, joiden teemat liittyvät työyhteisön kehittämiseen. Jos kortit tuntuvat epäsopivilta tai jopa epämiellyttäviltä, pelaajalla on mahdollisuus vaihtaa kortteja pakasta. Pelaaja päättää, minkä kortin asettaa näkyville ja minkä asian sen kautta haluaa tuoda esille yhteiseen keskusteluun. Satunnaisuus tuottaa pelaajalle sen suoman suojan; hän voi esittää, että hän ei välttämättä olisi itse nostanut asiaa esille, mutta kun tämä kortti toi sen esille…

“Satunnaisuus luo tietynlaista tasa-arvoa tiimin kehittämistyössä, jossa TOPAASIAa käytetään. Niitä jaettuja kortteja ei ole kukaan esimies päättänyt. Se etukäteen päättäminen olisi tosi mälsää; miten se eroaisi normaalista hierarkiasta. Satunnaisuus mahdollistaa pelaajille myös ikäänkuin eräänlaisen kieltäytymisen verhon. Voit nostaa kissan pöydälle, mitä et normaalisti tekisi, pelkäämättä seurauksia.” – Joonas Jälkö, Aalto Yliopisto

Tätä kautta pelikortti, joka nousee satunnaisesti tarjoaa mahdollisuuden tarttua merkityksellisiin, vaikka vaikeisiin asioihin työyhteisössä. Joonas Jälkö nostaa esille työpaikkakiusaamisen, mikä voi olla erittäin herkkä aihe ja vaikea nostaa esille normaalissa hierarkian ohjaamassa keskustelussa. Tunnissa työyhteisö ehtii pelata monta kierrosta, mikä tuottaa huikean määrän satunnaisuutta.

Joonas Jälkö

Miksi satunnaisuudella on väliä?

Satunnaisuus tarjoaa tavallaan anonymiteetin suojan yksittäiselle ihmiselle, yhdellä kierroksella ja pitkin koko peliä. Tämä mahdollisesti lisää rohkeutta nostaa esille asioita, jotka pelaaja kokee tärkeäksi. Kierros kierrokselta satunnaisuus lisääntyy ja keskustelu voi suuntautua yllättäviin suuntiin.

“Oikeus yksityisyyteen on ihmisoikeus. Yleisesti olen iloinen, että suurten yritysten pyrkimys suojata datan yksityisyyttä ei ole pelkkää sanahelinää. Samaan aikaan on kiistatonta, että datapohjaiset ratkaisut ovat pirun hyviä ja tehokkaita.”
– Joonas Jälkö, Aalto Yliopisto

Miksi sillä on väliä, että yksityisyyden verhon takaa nousee organisaation hierarkian määrittämän keskustelun ulkopuolelta kysymyksiä? Kolme syytä:

1. TOPAASIA pelissä työyhteisön jäsenten ympärillä kieppuvat jännittävät vastavoimat:

Yhtäältä työyhteisön hierarkia ja toisaalta pelaajien tasa-arvo. Teemoitettuja TOPAASIA korttipakkoja on yli 30, joilla voidaan päästä nopeasti teemoissa asioiden ytimeen. Siten tietyssä määrin valitun pelin struktuuri ohjaa keskustelua. Toisaalta pelikorttien satunnainen ilmaantuminen korttien jaossa ja pelaajien tulkinnat korttien sisällöistä lisäävät moninaisuutta äänissä. Peli saattaa tuoda esille jopa valitun pakan teemojen ulkopuolisia asioita, joita pelaajat ovat kokeneet tärkeiksi sillä hetkellä.

2. Pelaajien kokemat pelot ja tabut yhteisössä yhtäältä ja toisaalta satunnaisuus ja kieltäytymisen verho, mikä tarjoaa ainakin osittaisen yksityisyyden suojan esille nostettujen teemojen osalta.

3. Organisaation hamuama kontrolli yhteisön jäsenten huomion ohjaamisessa ja toisaalta luottamus keskustelun tuottamaan moninaisuuden ääneen.

Tiivistettynä näyttäisi siltä, että TOPAASIA auttaa työyhteisöä hierarkian ja tasa-arvon välimaastoissa kulkemiseen. Jopa vahvojen paradoksien: kontrollin ja luottamuksen samanaikaiseen ylläpitoon yhteisön toiminnan kehittämisessä. Sen avulla voidaan saada käytäväpuheiden vaikeitakin asioita hierarkian määrittämään kehitystoimintaan mukaan.

Kirjoittaja: Jarmo Matala-aho