Ketteryys, osa I – Haastattelussa Jonne Seppä, Solita
Topaasia® – Ketteryys on luotu yhdessä digitaalisen Suomen matkaoppaiden, Solitan solitalaisten kanssa. Ketteryys pelin avulla luodaan keskustelua ketteryyden olemuksesta ja peli auttaakin pelaajia ymmärtämään ja päättämään miten he voisivat toimia itse ketterämmin. Pelimies Gallan haastattelussa Solitan kulttuuri-, ja osaamispäällikkö Jonne Seppä.
Miksi ketteryys on tärkeä asia keskusteltavaksi?
Meidän maailma muuttuu koko ajan ja kiihtyvällä tahdilla ja meidän pitää jotenkin toimia arjessa niin, että ollaan koko ajan valmiita muuttumaan ja kehittymään. Ketteryys on vastaus siihen, kuinka saadaan muutokset omassa päässä nopeasti käyttöön, kun asiakkaalla tai ulkomaailmassa tapahtuu jotain odottamatonta eli tilanteet muuttuvat. Toinen asia mistä tykkään ketteryydessä on ihmiskeskeinen kulma. Ketteryydessä ovat ihmisen työn selkeys, päämäärä ja autonomia läsnä. Se on modernia ja tämän ajan tapa tehdä töitä.
Miksi Topaasia® Ketteryys – peliin valikoitui juuri tämä sisältö?
–
Tässä on kaikki oleellinen mitä ketteryyteen liittyy. Tärkein asia mihin pyritään on saada asiakasarvoa aikaiseksi. Tehdään jotain fiksua ja sellaista mikä luo enemmän tai merkityksellisempää arvoa asiakkaalle. Kolme muuta maata ovat sitten keinoja. Millä toimintatavoilla, millaisilla arjen mekaniikoilla me saadaan luotua sitä asiakasarvoa? Mitä tekijäporukka tai ketterä tiimi tarvitsee ympäristöltään, jotta he pääsevät hyvin eteenpäin? Ja oleellisena pointtina on koko ketteryyden idea, että arjessa kokeillaan, opitaan, mitataan ja muutetaan toimintatapoja. Sitä on jatkuva parantaminen.
Näen tämän nelikentän niin, että tässä on kolme tapaa tai kokonaisuutta jotka tuottavat asiakasarvoa. Mielestäni nämä ovat kovin loogiset, vaikka onhan se tylsä vastaus että nämä on järkevät, mutta tuostahan ketteryydessä oikeasti on kyse.
Seuraavaksi pureudutaan jokaiseen maahan syvemmin.
Asiakasarvo – se mihin kaikki tähtää
Asiakasarvossa selvitetään mitä me oikeastaan ollaan nyt tekemässä? Mikä se arvokas asia on? Se on yllättävän usein hieman epäselvää.
Tässä pakassa on paljon korostettu sitä, että tehdään nopeasti asiakasarvoa. Tehdään pieniä asioita, mitataan asiakasarvoa, ollaan valmiita vaihtamaan suuntaa, sekä koitetaan jatkuvasti haarukoida missä kohtaan se oikea arvo olisi? Tämän ei perustu siihen, että me tiedetään mikä se asiakkaalle timanttinen arvoa luova asia on, vaan se ikään kuin löydetään prosessin aikana.
Tässä maassa on esimerkiksi kortti Pilkkominen jossa asiat pilkotaan pienemmiksi ja tuotetaan arvoa nopeasti. Tehdään sitä jatkuvasti, mittaroidaan, varmistetaan ja kerätään jatkuvasti palautetta. Asiakasarvon luominen on eräänlainen sykli. Perinteisestihän ajatellaan, että asiakasarvo on tiedossa etukäteen, mutta tässä se on ikään kuin salaisuus joka työn aikana selviää.
Firma on aina asiakasta varten olemassa. Aina ei kuitenkaan voi tietää, mikä kaikki asiakkaalle on tai voisi olla arvokasta. Silloin pitää testata ketterästi. Silloin toiminta perustuu vähemmän oletuksiin ja enemmän siihen että meillä on joku hypoteesi. Sitten me mitataan sitä, kokeillaan ja evaluoidaan sitä arvoa. Sitä pitää totta kai tehdä nopeasti ettei siihen käytetä hirveää määrää aikaa.
Jatkuva parantaminen on reflektointia
Meidän pitää pystyä kyseenalaistamaan ja muuttamaan tapoja, joilla me päivittäin työtämme tehdään. Se mitä me tänään tehdään, miten palaveerataan ja mitä välineitä käytetään jne. Nämä ovat asioita jotka ihmiset helposti mieltävät staattisiksi ja luullaan, että osataan ennalta arvata mikä olisi paras tapa. Jatkuva parantaminen on sitä, että tehdään kurinalaisesti ja sovituilla toimintatavoilla, mutta aika ajoin reflektoidaan eri kysymyksillä:
- Onko tämä fiksua?
- Miten me voitaisiin parantaa?
- Millaisia ongelmatilanteita meillä on ollut?
- Miten ne ongelmatilanteet on ratkaistu?
- Miten me voidaan tätä kehittää ja miten me voidaan oppia virheistä?
Asiat jotka eivät vie asiakkaan hommia eteenpäin pitää siivota. Itse ajattelen jatkuvan parantamisen sellaisena mindset-asiana. Ei pidä ajatella, että se miten me tänään tehdään töitä on jotenkin maalissa, vaan työn ja tekemisen pitää myös elää koko ajan. Se on kovin vaativaa.
Toimintatavat helpottavat tekemään fiksuja valintoja
Tässä maassa on ketterän toimintatavan prinsiippejä. Kun noudatetaan esimerkiksi tällaisia kortteja kuin Loppuun vieminen niin tarkoituksena on tiedostaa, että tälläinen toiminta on ylipäätään hyvä asia. Tai sitten kortti Priorisointi eli aina tehdään kaikista tärkeimmät asiat ensin. Tämä maa on enemmän työkalupakki, jonka avulla teet todennäköisesti fiksuja valintoja.
Tässä maassa on paljon tärkeitä yksittäisiä asioita: seurataan tekemistä ja kokoonnutaan porukalla, tehdään laadukasta työtä ja koetaan yhteistä omistajuutta. Ei niin, että meillä kaikilla on vain tarkalleen omat roolimme, vaan meillä on myös yhteinen päämäärä. Mielestäni tämän maan kortit ovat työkaluja tai näkökulmia, mitä pitää ajatella ja ottaa huomioon, jotta voi toimia ketteränä tiiminä. Nämä kortit ovat ikäänkuin väitteitä sille, että näin toimimalla pruukaa tulla hyvää.
Ympäristön tuki, humaani kulma
Tämä on mielestäni humaani kulma tästä kokonaisuudesta. Aiemmin oli käsittelyssä aiheet pitää luoda asiakasarvoa, pitää toimia niin, että asiakasarvon luonti mahdollistuu ja pitää kehittyä jatkuvasti tiiminä. Ne ovat kaikki kovin vaativia. Tässä pakassa puhutaan siitä, että kaikki saavat osallistua päätöksentekoon, yhdessä kannetaan vastuu ja on tärkeää, että meidän porukalla on hyvä motivaatio. Mutta tässä maassa on paljon sitä, että meillä on tiiminä oikeus vaatia ympäristöltä jotain. Täällä on esim Työkuorma-kortti: jos meidän työkuorma kasvaa liian isoksi niin meidän ok sanoa siitä. On ok sanoa, jos meistä tuntuu asiat kohtuuttomilta. Ympäristön tehtävä on reagoida siihen!
Tässä maassa korostetaan, että on fiksua sanoa jos meistä meidän työkalut eivät tue täysin meidän työtä. Meillä on oikeus sanoa, että me päästäisiin paremmin eteenpäin jos meidän ympäristö olisi parempi. Ja on ok sanoa, jos tiimi ei koe saavansa tarpeeksi palautetta. Tässä maassa kerrotaan, että tiimillä on myös oikeus nakittaa sitä ympäristöä missä työskentelee. Otetaan esimerkiksi Kohtaamiset– kortti: Sekin on ympäristön tukea, että on olemassa sellaiset työpisteet ja miljöö, jossa voi nähdä toisia helposti. Jos tuntuu että meidän tiimi istuu hajallaan ja asiakas on neljällä saitilla, niin sitten voidaan sanoa: Tämä homma ei nyt oikein vain kulje näin. Pliis ympäristö, tehkää meille parempi ympäristö, niin me tehdään teille enemmän asiakasarvoa.
Kokonaisuutena on hyvä, että on vaatimuksia sekä tiimille, että tiimiltä ympäristölle. Ei ketteryys sitäkään tarkoita, että oletetaan tiimien olevan niin autonomisia, että niille voidaan sanoa Tuolla on teille sota. Menkää ja kuolkaa. Vaan tottakai mieluummin: Tuossa ois teille tuollainen kokonaisuus. Menkää rakentamaan tuo ja mitä ikinä tarvitsettekaan, niin tämä ympäristö muokataan sitten sen mukaan.
Pitää toki muistaa ettei aina pelatessa Topaasia-peliä voi lopputulemana olla terveisiä ympäristölle, olette huonoja, vaan pitää muistaa, miten itse voisi viestiä ja vaikuttaa asioihin, jos ympäristö ei ole automaattisesti vastaanottavainen. Sehän ei ole rakentavaa keskustelua, että tiiminä keskustellaan vain siitä kuinka itse ollaan hyviä, mutta kaikki muut ympärillä eivät. Se on vain ongelmien ulkoistamista.
—
Kiitos Jonnelle haastattelusta!
Tsekkaahan Jonnen some-profiilit: linkedin, twitter
Solitan kuulumiset: https://www.solita.fi
Mikäli haluat itse käyttää peliä, jota pelaamalla luodaan yhteinen ymmärrys ketteryyden tilasta ja sen kehitysaskelista, tilaa Topaasia®-ketteryys täältä
