Dialogisuuden puolesta!
Katja Sankalahti, THL

Katja Sankalahti toimii kehittämispäällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella työkuvanaan verkostodialogisen toimintakulttuurin edistäminen. Tässä haastattelussa hän kertoo verkostodialogisuudesta sekä millainen rooli Topaasialla on ollut sen edistämisessä.

Termi verkostodialogisuus muodostuu kahdesta sanasta – verkosto ja dialogisuus. Verkosto voidaan määritellä vakiintuneeksi sosiaaliseksi suhteeksi toisistaan riippuvaisten toimijoiden välillä, jotka ovat organisoituneet yhteisen ongelman tai resurssipohjan ympärille (Sotarauta, 2007). Dialogisuus voidaan käsittää tarkoittavan tasavertaista keskustelua ja ohjausta, prosessia jossa annetaan, saadaan ja tuotetaan yhdessä jotain arvokasta saavuttaen uusi yhteinen ymmärrys käsiteltävästä aiheesta (Aarnio & Enqvist, 2001).

Verkostodialogisuutta on kehitetty ja edistetty Katja Sankalahden tiimin, sekä kunta-, ja aluekumppaneiden kanssa yhteiskehittämällä jo 20 vuoden ajan. Käsitte kuvaa toimintakulttuuria, joka tähtää monitoimijaiseen yhteistyöhön sekä osallisuuden edistämiseen. Hän avaa käsitteen merkitystä: “Verkostodialogisuus on verkostoissa toteutettavaa laadukasta yhteistyötä ja verkosto ei tarkoita että meillä pitäisi olla paljon erilaisia tahoja. Verkostot ovat aina läsnä meidän päänsisäisessä dialogissamme mukana ja vaikuttamassa. Dialogisuus tarkoittaa pyrkimystä siihen että tulee kuulluksi, on vaikuttamismahdollisuudet, kunnioittava tasavertainen kohtaaminen ja moninäkökulmaisuus”.

Vahvoina suomalaisina vaikuttajina Sankalahden ajattelussa ovat professorit Tom Arnkil ja Jaakko Seikkula. Arnkil on ollut vahvasti edistämässä Ennakointidialogien kehittämistä ja Seikkula Avoimista dialogeista, joiden myötä verkostot, monitoiminen yhteistyö, tasavertainen osallisuus sekä kuulluksi tuleminen ovat olleet Katjalle kantava voima.

Monien vaiheiden kautta Sankalahti on päätynyt nykyiseen asemaansa. Erilaiset verkostot ja dialogisuus ovat olleet vahvasti mukana läpi urapolun. Alkujaan Katja toimi sosiaalityöntekijänä, jonka jälkeen hän eteni Huoli puheeksi, teot tueksi – hankkeen projektipäälliköksi, joka kattoi toimintaa kahdentoista kunnan alueella Kymenlaaksossa ja sen lähistöllä. Hankkeen myötä Katja toi alueelle ajatusta monitoimijaisista dialogisista työmenetelmistä. Hankkeen aikana alkanut yhteistyö Stakesin kanssa johti sittemmin Katjan työllistymiseen ensin Stakesille, ja fuusioitumisen kautta nykyiselle työnantajalleen. Vaikka THL on kokenut monia organisaatiouudistuksia, Katja toteaa paradigman aina olleen sama: verkostomainen dialoginen toiminta.

Erilaisia tapoja jäsentää organisaatioiden toimintaa ja kulttuuria on monia, ja termiviidakossa on tärkeää ymmärtää, mitä milläkin käsitteellä tarkoitetaan. Verkostodialogisuuden yhteydessä Sankalahti nostaa keskeiseksi ymmärtää dialogin ja dialogisuuden välisen eron. “Dialogi on vuorokuuntelemista ja vuoropuhumista, eli enemmän vuorovaikutukseen liittyvää asiaa, mutta dialogisuuden näen ajattelutapana, ihmiskäsityksenä, suhtautumistapana tai maailmankuvana”, hän täsmentää.

Tämän näkökulman kautta verkostodialogisuus voidaan nähdä kontekstina, jossa toimitaan, ei pelkästään toimintatapana. Osana tätä kontekstia ovat kaikki osapuolet, joita käsiteltävä asia koskee. Omasta työkentästään sosiaalialalta Sankalahti nostaa tilanteen joka haastaa verkoston dialogisuutta: yksittäisen asiakkaan, esimerkiksi perheen, kohtaaminen. Tilanteessa hän näkee vaarana, että ammattilaiset määrittelevät ulkopuolelta perheen tilanteen omasta näkökulmastaan käsin ja eri ammattilaisten välinen valta-asema määrittää asioiden kulun heidän tilanteessaan. Verkostodialogisessa yhteisössä toiminta lähtee eri näkökulmasta: “Asiakas määrittelee mikä on esimerkiksi hyvä, realistinen tai uskottava tilanne ja sitten lähdetään sitä kautta rakentamaan”, Sankalahti täsmentää ja jatkaa: “Ne ovat hyvin pieniä nyansseja, jotka kertovat siitä arvostuksesta, tasavertaisuudesta ja siitä, että asiakas on oikeasti se, kenestä lähdetään liikkeelle”.

Topaasiaa on hyödynnetty THL:llä erilaisen asiantuntijuuden ja kokemusten esiin tuomisessa ja ja näiden yhdistämisessä. “Eli aina silloin kun me tarvitsemme muita näkökulmia, ja huomaamme että emme pelkästään niillä omilla toimintamahdollisuuksillamme tai sitten omalla asiantuntijuudellamme pärjää“, Sankalahti kuvaa. Parhaimmillaan koko verkoston asiantuntijuus saadaan esille ja koottua yhteen, jolloin mahdollistetaan etteivät eri sidosryhmät tee päällekkäistä työtä, vaan jakamisen kautta luodaan konkreettista lisäarvoa.

Topaasia pelinä turvaa kaikkien mukana olevien osallisuuden. Pelaajat itse määrittävät pelin etenemisen valitun näkökulman mukaan. Eli pelaajat määrittävät yhdessä esimerkiksi Sankalahdenkin esiin nostaman hyvän, realistisen tai uskottavan tilanteen, sekä keinot sen saavuttamiseksi.

Osallisuuden lisäksi Sankalahti näkee tärkeänä tasa-arvoisuuden sekä yhteisen ymmärryksen lisääminen keskustelun kautta: “Jokaisen näkökulma ja ajatukset ovat yhtä tärkeitä ja kun ne kaikki subjektiiviset näkökulmat tuodaan siihen keskelle, niin siitä saattaa syntyä jotakin uutta ja yhteistä”. Pelin lopputulokseen liittyen Sankalahti täsmentää: “Tavoitteena on yhteinen ymmärrys, yhteisymmärrystä ei tarvitse saavuttaa vaan yhteisen ymmärryksen lisäämistä.”

Sankalahti toteaa dialogisuuden olevan ihmiselle luontainen tapa toimia, joka joskus vain pääsee unohtumaan ihmisen elämästä. “Mehän synnymme dialogissa. Vauva ja äiti ovat dialogissa heti vauvan syntymän jälkeen. Ensimmäiseen itkuun äiti vastaa antamalla ruokaa tai vaihtamalla vaipan. Jotakin tapahtuu meidän aikuistumisen matkalla ja se on sitä kulttuurista puolta varmaan, opittuja toimintatapoja”, hän kuvaa. Dialogisuuden vuorovaikutukseen voi palauttaa pienellä tuella, jollaiseksi Sankalahti nostaa myös pelaamisen: “Esimerkiksi Topaasia-peli tai ihminen joka ohjaa sitä dialogia tietyllä struktuurilla, rakenteella, mahdollistaa sen, että me taas muistamme miltä dialogisuus tuntuu ja miten siinä ollaan. Meillä on lupa olla dialogissa. Ei tarvitse puolustella omia näkökulmia vaan minulla on lupa tuottaa tasavertaisesti ääneen ajatellen ne omat ajatukset.”

Sankalahti on kokenut Topaasian helpottavan dialogisuuden toteutumista niissä tilanteissa, joissa itse käsite on pelaajille tai pelin vetäjälle vieraampaa. Kokemusta ei tarvita, sillä peli itsessään auttaa ja ohjaa dialogia. Topaasian kautta jokaisen pelaajan näkökulma tulee esille: “Riippumatta siitä mitä sanoja siellä pakassa on, jokainen tuottaa oman subjektiivisen, juuri siinä hetkessä olevan, näkökulman pelin avulla” Sankalahti kuvaa.

Keskustelun ohjaamisen lisäksi Sankalahden kokemuksen mukaan Topaasia antaa tukea keskustelulle myös toista kautta: “kortti ja pelaaminen antaa turvan ja fiiliksen, että voin itse asiassa heittäytyä puhumaan vaikeistakin asioista, koska minulla on se pelikortti siinä ikään kuin turvanani.” Pelin hän kuvaa tuovan keveyttä ja mielekkyyttä keskusteluun, joka muutoin voitaisiin kokea raskaana. “Kun sinulla on se peli siinä tukena, sinä et ole kuitenkaan ihmisten edessä täysin alasti ja, en tiedä, siitä tulee hyvä fiilis”, Sankalahti kuvaa.

Verrattuna tavalliseen palaveriin Sankalahti tunnistaa Topaasian tuovan tilanteeseen monia etuja. “Perinteisessä kokouksessa tai verkostopalaverissa yleensä mietit sitä että mitä minä vastaan tuolle tai mitä sanon, miten vasta-argumentoin tai millä myyn oman näkökulmani” hän kuvaa perinteistä palaveria, jonka jälkeen jatkaa “Sitten taas Topaasiassa korttien kautta ja sanojen kautta tuotat sen tietyn asian jonka jälkeen kiinnostut kuuntelemaan mitä muut sanoo”.

Pelaajilta kerätyissä palautteissa esiin on noussut innostuminen, joka toisaalta liittyy kiinnostukseen toisen puheesta sekä itse menetelmään. “Tämä on uutta, uusi tapa. Vaikka olet alasti omien ajatusten kanssa niin sinulla on rooli olla siinä pelaajana ja koska pelikortti ikään kuin käskee ja sinun tehtäväsi on tuottaa ajatuksia” Sankalahti kuvaa peliä. Innostumisen lisäksi palautteissa on noussut myös kokemus voimaantumisesta pelissä käydyn keskustelun jälkeen. “Aina kun kuulemme toistemme ajatuksia ja näkökulmia niin sehän tuottaa meille lisäarvoa” hän kuvaa ja tiivistää “Aina kun ihmiset on positiivisella tavalla yhdessä puhumassa rakentavalla tavalla tulevaisuuteen suuntautuen niin se aina tuottaa hyvää. Se on se.”

———————————————————

Kiitos Katja! Lue lisää:

Katja Sankalahti LinkedIn

THL