Reflektiivinen dialogi osana työn kehittämistä, haastattelussa väitöskirjatutkija Kata-Riikka Kumpulainen
Tässä haastattelussa väitöskirjatutkija Kata-Riikka Kumpulainen kertoo tutkimuksestaan varhaiskasvatuksen ammattilaisten työhyvinvoinnin edistämiseksi. Tutkimuksessa on käytetty Topaasian systeemiälypeliä, joka on tehty yhdessä filosofi Esa Saarisen ja professori Raimo Hämäläisen kanssa.
Kuka olet?
Aikaisemmalta ammatiltani olen varhaiskasvatuksen opettaja ja tehnyt 15 vuoden mittaisen uran opetuksen, varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen saralla. Tänä aikana olen katsonut monipuolisesti kasvatuksen ja opetuksen kenttää työskentelemällä yksityisessä päiväkodissa, osto- ja palvelupäiväkodissa, peruskoulussa ja sivistystoimen hallinnossa. Syynä monipuoliseen työuraan on ollut halu ymmärtää kokonaisvaltaisesti varhaiskasvatuksen opetusta. Minua kiinnostaa kuinka kokonaisuus voisi toimia paremmin, kuinka ihmiset voisivat paremmin, kuinka ala kehittyisi positiiviseen suuntaan, kuinka tehdä positiivista muutosta alalle ja miksi ihmiset eivät voi niin hyvin kaikissa opetustehtävissä.
Kata-Riikka Kumpulainen
Mitä teet tällä hetkellä?
Teen kasvatustieteen jatko-opintoja ja työstän väitöskirjatutkimusta varhaiskasvatuksen ammattilaisten työn kehittämisestä, työhyvinvoinnista ja johtajuustaidoista. Pyrin selvittämään, miten tiimityötä kehittämällä työntekijöiden autonomisuutta ja samalla työn imua voidaan vahvistaa. Olennaista on, että Topaasian avulla kehitystyötä tekevät ammattilaiset itse ja organisatorinen kehitys voi tapahtua alhaalta ylöspäin systeemiälyn teorian mukaisesti. Tällainen toiminta tukee esimiesten työtä ja vaikuttaa positiivisesti lasten hyvinvointiin ryhmässä. Koen että tällä hetkellä olennaisin asia varhaiskasvatuksen kehitystyössä on ammattilaisten työn ja hyvinvoinnin kehittäminen. Ilman sitä alan kokonaisvaltainen kehitys jää heikoksi.
Miksi lähdit tutkimaan työntekijöiden autonomisuutta ja työn imua?
Työelämään hypätessäni aloin ihmettelemään miksi osa ihmisistä oli tyytymättömiä työhönsä, epämotivoituneita tai alisuoriutuivat tehtävistään. Kyse on kuitenkin alasta, mihin pitää hankkia pätevyys koulutuksella, joten täysin sattumalta näihin tehtäviin harvemmin päädytään. Välillä koin, että omaa innostusta kehittämistä kohtaan ei aina otettu suosiolla vastaan.
Miten systeemiäly liittyy tutkimukseen?
Systeemiäly tuli mukaan kuvioihin kun aloin aikanaan miettimään aihetta gradulleni, jolloin ohjaajani Nina Sajaniemi kertoi Aalto-yliopiston systeemiälyn tutkijaryhmän kanssa tehtävästä väitöskirjatutkimuksesta, joka käsitteli kiusaamisen ehkäisemistä alle kouluikäisillä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös työyhteisön systeemiälykästä ajattelua ja toimintaa (tämä oli Laura Revon väitöskirja) ja pääsin tähän mukaan graduntekijänä.
Tuolloin lähdin tutkimaan systeemiälykkyyttä näkökulmista:
– Lisääkö työhönsä sitoutuneiden kasvattajien olo työyhteisössä systeemiälykästä käyttäytymistä ja toimintaa myös ryhmässä?
– Minkälaiset vaikutukset aikuisten toiminnalla on lasten toimintaan?
– Lisääkö aikuisten systeemiälykäs toiminta lasten sitoutuneisuutta toimintaan?
Gradussa löytyi seuraava näkökulma:
Jos kolmen hengen tiimeissä, joka on yleinen kasvattajatiimin koko, on edes yksi henkilö joka on systeemiälykäs ja toimii systeemiälykkäästi, pystyy hän mahdollisesti nostamaan ryhmän hyvinvointia ja aikuisten sekä lasten sitoutuneisuutta niin paljon, että se vaikuttaa lisäämällä lapsiryhmän ja aikuisryhmän systeemiälykästä toimintaa.
Eli ryhmässä ei tarvitse välttämättä olla kolmea täysin innostunutta ja sitoutunutta aikuista, vaan riittää että yksi näyttää muille systeemiälykästä toimintaa eli yhteisen hyvinvoinnin mallia.
Topaasia – systeemiäly on tehty yhdessä filosofi Esa Saarisen ja professori Raimo Hämäläisen kanssa
Mitä tapahtui gradun jälkeen ja miten Topaasia liittyy tähän?
Gradun pohjalta tahdoin lähteä tutkimaan väitöskirjatutkimuksessani miten varhaiskasvattajille voidaan opettaa systeemiälykkyyttä, jotta he voisivat paremmin työssään. Tällöin varhaiskasvattajat ovat autonomisempia ja sitoutuneempia työhönsä.
Filosofi Esa Saarinen ja professori Raimo Hämäläinen ehdottivat kokeilemaan, voisiko Topaasian menetelmän ja systeemiälypelin avulla opettaa systeemiälykästä toimintaa, koska systeemiäly ei ole asia mitä pystyy luennoilla tai kirjalla opettamaan, koska se on perimmiltään toimintaa ja voidaan oppia vain toimimalla. Topaasia on työväline, jonka avulla ihmiset käsittelevät työhönsä liittyviä ajatuksia ja kokemuksia systeemiälyn faktoreiden kautta ja voivat reflektoida sekä hahmottaa toimintaansa työyhteisössä.
Miten väitöskirjatutkimus lähti liikkeelle?
Keräsimme pilottiaineiston kahdesta päiväkodista Vantaalta, joissa pelattiin Topaasiaa neljän kuukauden ajan. Keräsimme käyttäjäkokemuksia, tietoa systeemiälykkäästä toiminnasta itsearvioina ja tiimin jäsenten arvioina. Kasvattajatiimit nauhoittivat pelihetket ja lähettivät materiaalin litteroitavaksi. Aineistonkeruu meni todella positiivisesti ja hain sen jälkeen tohtoriohjelmaan jatko-opiskelijaksi, mikä myönnettiin Itä-Suomen yliopistosta. Tämän jälkeen aloitimme laajemman aineistonkeruun ja yhteistyökunnaksi valikoitui Espoo.
Tutkimusinterventio
Miten laajempi aineisto kerättiin?
Laajempaan aineistonkeruuseen saimme mukaan 13 varhaiskasvatuksen yksikköä ja yksikköön kuuluu yksi tai useampi määrä päiväkoteja. Mukana oli 13 esimiestä ja yhteensä 29 tiimiä, joista 20 pelasi intervention aikana ja 9 toimi kontrollitiiminä. Käytimme aineistonkeruussa nimenomaan Topaasian systeemiälypeliä.
Ensin kyselyn avulla mitattiin tutkimushenkilöiden systeemiälykästä toimintaa itsearvioinneilla, vertaisarvioinneilla ja tiimiarvioinneilla. Tämän lisäksi mitattiin työn imua, työuupumusta ja työn autonomiaa ja kysyttiin kokemusta alalta ja työelämästä. Mittaukset tehtiin kolme kertaa, jotta voitiin tarkastella interventio vaikuttavuutta.
Tämän lisäksi haastattelin pelaavia henkilöitä, ei-pelaavia henkilöitä ja esimiehiä. Haastattelussa tarkasteltiin systeemiälyn kahdeksaa faktoria ja Topaasia-pelin käyttökokemuksia: oliko hyötyä, oliko vaivaa? Kysyimme myös varhaiskasvattajien kokemia haasteita alalta, ratkaisuehdotuksia, omia urasuunnitelmia seuraavalle kymmenelle vuodelle ja miksi he ovat alunperin hakeneet alalle. Kartoitimme laajasti ammattiin ja siinä toimimiseen liittyvää tietoa, koska tutkimusta varhaiskasvattajien työhyvinvoinnista on vasta viime vuosina alettu tutkia.
Toiveeni on, että tutkimuksen myötä onnistun osaltani herättämään yhteiskunnallista keskustelua. Tällä hetkellä meiltä puuttuu 4000 varhaiskasvatuksen opettajaa työtehtävistä. Mielestäni tämä kertoo alan huonosta vetovoimaisuudesta.
Miten tutkimuksesi on otettu vastaan?
On ollut ilahduttavaa, että organisaatioissa ylimmästä johdosta kentällä oleviin työntekijöihin asti ollaan oltu erittäin otettuja ja iloisia siitä, että joku on kiinnostunut kehittämään työhyvinvointia, johtamis- ja tiimityötaitoja. Aikaisempi tutkimus on keskittynyt lasten hyvinvointiin: miten voidaan parantaa? Mitä voitaisiin tehdä enemmän, jotta lasten oppiminen ja hyvinvointi tehostuisi? Tässä on unohdettu se, että lasten hyvinvointi on riippuvaista myös siitä miten hyvin aikuiset voivat.
Viimeisimpien tutkimusten mukaan varhaiskasvatuksen ammattilaiset asettavat lasten tarpeet usein omien tarpeidensa edelle työssä. On olennaista tiedostaa, että ammattikasvattajan tehtävä eroaa lapsen huoltajan tehtävästä. Ammattilaisena kasvattajan on kyettävä luomaan lämmin, turvallinen, mutta myös varhaiskasvatussuunnitelman vaatimusten mukainen suhde ryhmän lapsiin. Mikäli perustarpeet taukoineen työssä eivät toteudu, on haastavaa toimia ammatillisesti ja työuupumuksen riski kasvaa. Lentokoneenkin hätälaskussa aikuinen laittaa ensin happinaamarin omille kasvoilleen ja vasta sen jälkeen lapsen kasvoille, jotta voi pelastaa lapsensa ja itsensä – näin päin meidän pitäisi ajatella.
Miten Topaasian systeemiälypelin käyttö on otettu vastaan menetelmänä?
Tutkimus on selkeästi tarpeellinen. Tästä kertoo se, että tutkimushenkilöt ovat itsenäisesti käyttäneet Topaasian systeemiälypeliä tiimeissään. Tämä kertoo siitä että menetelmä on helposti toteutettava ja omaksuttava siihen työarkeen missä tutkimushenkilöt ovat. Mielestäni Topaasia sopii todella hyvin mm. julkisille aloille missä aika-, henkilö-, ja rahalliset resurssit ovat tiukilla. Työväline, jota voidaan käyttää tehokkaasti työntekijöiden kesken ilman lisätyötä ja stressiä on arvokas.
Digitaalinen versio Systeemiäly-pelistä. Esimerkissä muutama pelissä oleva kortti. Voit kokeilla digitaalista Topaasiaa ilmaiseksi 30vrk kokeilujakson ajan
On hienoa että tämän menetelmän avulla ollaan saatu ammattilaisten äänet, ideat, toivomukset ja ajatukset autenttisina kuuluviin ja tämän menetelmän avulla työntekijät ovat pystyneet priorisoimaan hyvät ajatukset ja pelissä syntyneet suunnitelmat. Topaasia on selvästi auttanut hyppäämään hetkeksi pois hektisestä arjesta tavalla, joka on kevyt ja vaivaton toteuttaa. Topaasia ei ole lisännyt kenenkään työaikaa eikä yksiköihin ole tarvinnut hankkia ulkopuolista konsulttia.
Topaasia auttaa antamaan ihmisille äänen ja toimintavälineen, jolla tiimit ja yksiköt voivat itse kehittää työtä. Tämä auttaa siihen mitä alalla ei ole aiemmin ollut: panostetaan työtaitojen kehittämiseen, kun aikaisemmin on panostettu vain siihen, että lapsilla on hyvä olla.
Mielestäni on tärkeää korostaa, että uskon tämän menetelmän auttavan kunnallisen kentän kehittämisessä. Kunnallisalan kehittämissäätiön sivuilla lukee, että he hakevat ideoita jotka ovat toteuttamiskelpoisia, halpoja ja helppoja toteuttaa. Ei ole mikään salaisuus, ettei julkisilla elimillä ole rahaa liiakseen ja verovaroilla toimivissa elimissä raha täytyy käyttää vastuullisesti.
Alustavia tutkimustuloksia
Mitä havaintoja olet tehnyt tutkimuksen pohjalta?
Alustavien tutkimustulosten mukaan Topaasia menetelmänä selkeyttää ja helpottaa kokonaisuuden hahmottamista, koska tutkimushenkilöt sanallistavat omia kokemuksiaan, ajatuksiaan ja ideoitaan, jotka ovat aikaisemmin olleet piilotettua tietoa. Näitä sanallistaessa piilotetusta tiedosta tulee jaettua tietoa, jolloin tiimin on helpompi tehdä toimintasuunnitelma. Samalla asioiden priorisointi helpottuu, kun tavoitteet tulevat selkeämmiksi.
Alustavien tutkimustulosten mukaan:
Menetelmä on tehostanut pedagogista suunnittelua, koska keskustelu ohjaa selkeästi eteenpäin ja vaatii keskustelijoita miettimään mahdolliset riskit ja mahdollisuudet toiminnan tavoitteelliselle edistämiselle. On myös koettu, että pelissä tulee keskustelua uudenlaisista oleellisista asioista, joista ei ole ennen puhuttu.
Litteroinnissa esiin tulleet ideat ja toivomukset ovat pääosin positiivisia – en ole huomannut purnaamista tyylillä “lisää palkkaa ja sitten asiat menee hyvin”. Tällaisesta puhutaan todella vähän, pinnalla on enemmänkin aiheita kuten “kuinka tärkeää olisi, että saisimme vain tehdä perustyötä ilman kaikenlaista lisäsählää: paperityötä ja hanketta”.
Onkin ollut ilahduttava huomata, että ihmiset nauttivat työstään ja heillä on sisäinen palo siihen, vaikka se onkin todella haastavaa – nämä äänet täytyy saada kuuluviin, jotta saadaan vetovoimaisuutta alalle.
Lisätietoa:
- Blogi – Filosofi Esa Saarisen ja professori Raimo Hämäläisen haastattelu systeemiälystä
- Video – Kata-Riikka Kumpulaisen ja J. Tuomas Harviaisen striimi ”Muotoilupelien luoma dialogi”
- Video – Filosofi Esa Saarisen kanssa pidetty striimi ”Systeemiäly työelämässä osa 1”
- Video – Filosofi Esa Saarisen kanssa pidetty striimi ”Systeemiäly työelämässä osa 2”
- Ilmainen e-kirja – Lataa ja lue ilmaiseksi systeemiälykirja Being Better Better
