Työ hybridiajassa – haastattelussa Merja Ranta-aho

Merja Ranta-aho on ihmisten, toiminnan ja organisaatioiden kehittäjä, joka innostuu siitä, miten ihmiset pystyvät saamaan yhdessä aikaan hienoja asioita. Hänelle johtaminen on muutoksen ja oppimisen johtamista ja jatkuvaa parantamista. 

Merjan kanssa sisältöyhteistyössä on tehty Topaasian pakkasisältö Työ hybridiajassa. Haastattelimme Merjaa ilmiön ympäriltä. 

Merja Ranta-aho, mikä sinua kiinnostaa hybridiajan työskentelyssä?

Yleisesti minua kiinnostaa se, miten ihmiset yhdessä onnistuvat parhaiten. Isoon osaan merkittävien asioiden aikaansaamisesta  tarvitaan monenlaisia ihmisiä ja siksi on elintärkeää, että ihmiset osaavat tehdä yhdessä työtä ja onnistua yhdessä. Kaikki, mikä sitä edesauttaa, on minua kiinnostavaa.

Vuonna 2020 tietotyötä teki 49% työntekijöistä

Suomessa tietotyötä tekevien osuus työntekijöistä vuonna 2020 oli 49%, mikä vastaa yli 1,2 miljoonaa ihmistä (lähde). Hybridiajan työskentely koskee kaikkia, jotka tekevät tietotyötä. Myös kaikkia niitä, jotka tekevät yhteistyötä tietotyötä tekevien kanssa. Meillä on vaikkapa organisaatioita, joilla on tuotantolaitoksia, joissa täytyy olla paikan päällä. Heilläkin on siellä jossakin kohtaa sellaisia henkilöitä, joiden omassa työssä iso osa on tietotyötä ja yhteistyötä muun organisaation kanssa. Siinä mielessä se rajapintakin on tärkeä. 

Mitä työskentelyyn hybridiajassa liittyy?

Viime vuodet ovat  tuoneet pysyvän muutoksen työelämään sitä kautta, että ollaan nähty ja koettu uusia mahdollisuuksia työskennellä. Nämä ovat olleet olemassa aikaisemminkin, mutta samaan aikaan toisaalta teknologia kehittyi riittävän hyväksi ja toisaalta meidän oli pakko rohkaistua kokeilemaan uutta tapaa työskennellä pandemian aikana. Siitä löytyikin paljon hienoja puolia.

Nyt etsitään uutta normistoa yhteistyön tavoille.

Yrityksissä joudutaan hakemaan uutta tasapainoa riippumatta siitä, mikä on organisaation oma työskentelytapa, koska organisaatio joutuu yhteistyössä muiden organisaatioiden kanssa jatkuvasti kohtaamaan erilaisia työskentelymoodeja, työvälineitä, kulttuureja ja toimintatapoja.

Itse asiassa nyt etsitään uutta normistoa yhteistyön tavoille  – mikä on oletusarvo, mikä on kohteliasta, mitä voi odottaa muilta, mitä ei voi odottaa.
Hybridityön laaja läsnäolo  tuo uusia yhteistyön kysymyksiä, joihin täytyy hakea vastauksia. Erilaisissa töissä ja erilaisissa organisaatioissa ja erilaisille ihmisille sama ratkaisu ei ole tuottavin eikä tue työtä parhaalla tavalla. Täytyy hakea kompromisseja, jotta tiimissä erilaisten ihmisten erilaiset tarpeet sovittuvat yhteen siten, että tiimi voi työskennellä tehokkaasti. Organisaatiossa taas erilaisten tiimien tavat sovittuvat yhteen – organisaatiolla on jokin yhteinen käsitys siitä, että näin meillä ollaan.

Minkälaisia ilmiöitä sanoitit “Työ hybridiajassa” -pelin väitteisiin?

Kaikkia pelin väitteitä  olen kuullut ihmisten pohtivan ja sanovan.  Joku jossain on miettinyt jokaista näistä väitteistä, joko itse ajatellut niin, tai harmitellut, tai ihastellut, että joku toinen on sanonut niin.

Osa väitteistä on sellaisia, että ensi kuulemalta tuntuu, että just noin, mutta kun tarkemmin miettii, niin tuntuu, että eihän  tuossa itse asiassa ole mitään järkeä. Monessa näistä väitteistä kohdataan jännite kahden samaan aikaan totta olevan asian kanssa.

Väitteisiin liittyy paljon uskomuksia, jotka ovat peräisin toimintatavoista ajalta ennen laajaa hybridityötä. Joskus vanhat olettamukset toimivat uudessa ympäristössä, mutta joskus eivät. Oleellista on käydä keskustelua siitä, onko asia edelleen näin. Jotkut asiat voivat tuntua vähän vierailta hybridimaailmassa, ja silloin voi joskus ajatella, että onko se ollut huono juttu jo ennen hybridityötäkin, vaikka se silloin onkin ollut hyväksyttyä. Eli nyt on mahdollisuus hakea uusia normeja yhteistyöhön.

Oteaan esimerkiksi väite “Yhteiset tavoitteet: Vaikka muut tiimit eivät onnistuisi tavoitteissaan, me pidämme huolen siitä, että teemme oman osamme.”

On tärkeää, että jokainen tiimi huolehtii omista tavoitteistaan. Samaan aikaan, kun organisaation tilanteet muuttuvat, voi olla tärkeää joustaa tiimien tavoitteista, jotta yhteinen, tärkeämpi tavoite saadaan maaliin.

Tavoitteen muuttaminen kesken kaiken ei tunnu kivalta: ollaanko tehty turhaa työtä? Ollaanko tehty hukkaa? Jos tähän kytkeytyy palkitseminen, tilanne on vieläkin haastavampi. Toisaalta on hieno juttu, että tiimi keskittyy omaansa, mutta on myös tilanteita, jolloin tärkeämpää olisi miettiä kokonaisuutta. Mutta tämä pitää keskustella läpi.

Mikä on “Työ hybridiajassa” -pelin tarkoitus?

Työelämään vakiintunut hybridityö tuo esiin uudenlaisia tarpeita sopia yhteistyön toimintatavoista. Tässä pelissä nostetaan esiin asian niitä puolia, joista harvemmin puhutaan ja jotka osin tuntuvat ehkä vähän vaikeiltakin puheenaiheilta. Tavoitteena on parantaa yhteistä ymmärrystä siitä, miten juuri omassa organisaatiossa työskennellään parhaalla tavalla.

Kiitos Merja!

Merja Ranta-aho on koulutukseltaan psykologi ja tekniikan lisensiaatti. Hän työskenteli Elisalla vuosina 2001-2024, vuodesta 2013 henkilöstöjohtajana, ja sai olla rakentamassa yrityksen ja koko toimialan uusiutumista ja erinomaisuuteen tähtäävää organisaatiota. Sitä ennen hän työskenteli tutkijana ja opettajana Teknillisessä korkeakoulussa tietoliikennepalveluiden käyttäjäkeskeisen kehittämisen parissa. Hän on päässyt harjoittamaan käytännössä johtamisen, kouluttamisen, vaikuttamisen ja valmentamisen taitoja myös vapaaehtoistyössä partioliikkeessä yli viiden vuosikymmenen ajan.