Pelillistämisellä iloa ja tehoa oppimiseen ja kehittämiseen

Oletko törmännyt tilanteeseen, jossa ihmiset eivät koe yhdessä oppimista tai työyhteisön kehittämistä mielekkääksi tai merkitykselliseksi? Prosessi, tavoitteet ja tapa tehdä koetaan ulkoatuoduiksi ja osallistujat eivät koe olevansa osa prosessia? Isot investoinnit yhdessä oppimiseen tai esimerkiksi strategiatyöskentelyyn saattavat valua hukkaan ja muutos jäädä etäiseksi. Pelilliset lähestymistavat voivat madaltaa osallistumisen kynnystä, tehdä ajattelusta näkyvää ja luoda yhteistä kieltä, jonka kautta osallistujat sitoutuvat aidosti yhteiseen päämäärään.

Tässä blogikirjoituksessa Jussi Galla (Topaasia) ja Vilma Mutka (Mukamas) kokoavat pelillistämisen tutkittuja hyötyjä ja antavat esimerkkejä, miten pelillistämisestä voi saada iloa, selkeyttä ja tehokkuutta yhteiseen työskentelyyn. 

Mitä on pelillistäminen?

Pelillistämisellä tarkoitetaan pelien dynamiikan ja mekaniikan soveltamista eri ympäristöihin ja prosesseihin. Pelillistämisen perusidea on yksinkertainen, mutta voimakas: hyödynnetään pelien tapaa ohjata aktiivista toimintaa, motivaatiota ja ajattelua tilanteissa, jotka eivät itsessään ole pelejä.

Pelillistämisessä ei siis rakenneta varsinaista peliä, vaan liitetään pelielementtejä – kuten selkeä päämäärä, säännöt, palaute, eteneminen, haasteet tai tarinallinen kehys – osaksi olemassa olevaa toimintaa, esimerkiksi oppimista, muutosta tai työn kehittämistä. Tavoitteena on tehdä halutusta toiminnasta näkyvää, houkuttelevaa ja johdonmukaista.

Oleellista on, että pelillistäminen auttaa ihmisiä ymmärtämään, mitä kohti ollaan menossa, mitä valintoja voi tehdä ja miksi oma toiminta on merkityksellistä. Hyvin toteutettuna pelillistäminen ei perustu ainoastaan pisteisiin tai palkintoihin, vaan siihen, että osallistuja kokee etenemisen, oivaltamisen ja vaikuttamisen itsessään motivoivaksi.  Lisäksi menetelmät voivat tuoda uusia näkökulmia, luoda yhteistä kieltä ja ruokkia osallistujien luovuutta.

3 haastetta, joihin pelillistäminen auttaa 

1. Sitoutumisen ja merkityksellisyyden puute

Oppiminen ja kehittäminen jää helposti irralliseksi, jos ihmiset eivät näe omaa rooliaan tai koe tekemistä merkitykselliseksi. Pelillistäminen tekee tavoitteet näkyviksi, kutsuu mukaan toimintaan ja auttaa osallistujia kokemaan, että heidän valinnoillaan ja panoksellaan on oikeasti väliä.

2. Yhteisen ymmärryksen rakentamisen vaikeus

Muutos- ja kehittämistilanteissa ihmisillä on usein erilaiset käsitykset lähtötilanteesta, tavoitteista, suunnasta ja käsitteistä. Pelilliset rakenteet luovat yhteisen kehyksen ja kielen, jonka avulla monimutkaiset ilmiöt, strategiset valinnat ja riippuvuudet voidaan tehdä näkyviksi ja jaettaviksi. 

Pelillistäminen hyödyntää erityisesti pelien rakenteita – tavoitteita, sääntöjä, palautetta ja etenemistä – tekemään halutusta toiminnasta houkuttelevaa ja ymmärrettävää. Hyvin toteutettuna pelillistäminen onkin yksi prosessin muotoilun työkaluista: tapa konkretisoida abstrakteja tavoitteita ja tehdä osallistujan rooli näkyväksi.

3. Oppimisen jääminen teorian tasolle

Ilman kokeilua ja tekemistä oppiminen ei siirry arkeen. Pelillistäminen tarjoaa turvallisen ympäristön testata päätöksiä, tutkia seurauksia ja harjoitella uutta toimintaa ilman todellisen työn riskejä – jolloin oppiminen muuttuu käytännönläheiseksi ja tukee todellista muutosta. Pelillistämisen avulla oppimisesta voi muotoilla kokeilevaa, osallistavaa ja paremmin arkeen siirtyvää. 

Muotoiluajattelussa – kuten oppimismuotoilussa – tärkeää ovat empatia, ongelman tai tavoitteen huolellinen määrittely, ideointi, prototypointi ja kokeilut. Pelillistäminen rajaa tekemistä, antaa selkeän päämäärän ja luo turvallisen kehyksen kokeilulle. Toisin sanoen pelillistämisen elementit tekevät oppimisen muotoilusta konkreettista ja koettavaa.

Vinkkejä pelillistämisen hyödyntämiseen työyhteisössä

Kyse on lopulta siitä, miten ihmisten toimintaa, ajattelua ja päätöksentekoa fasilitoidaan fiksusti kohti toivottua lopputulosta. Pelillistämisen elementtejä kannattaa hyödyntää rohkeasti ja ennakkoluulottomasti esimerkiksi oppimisprosessien muotoilussa ja fasilitoinnissa sekä apuna oppimisen rakenteiden elävänä pitämiseen. Esimerkkejä soveltamisesta ovat säännölliset kehitys- ja oppimiskeskustelut, tiimin oppimisretro- ja palautekeskustelut tai työyhteisökyselyjen tulosten purkaminen ja toimenpiteiden laatiminen yhdessä. 

Pelillistämisessä on valtavasti potentiaalia myös muutoksen fasilitoinnissa tai strategiatyössä. Pelillinen interventio ja hyötypelit voivat toimia nopeana ja kevyenä tapana testata ajattelumalleja, päätöksiä ja toimintatapoja ilman suuria riskejä. Pelillisyys tuo tutkitusti esimerkiksi strategiatyöhön innostusta, tehokkuutta ja selkeyttä. Kokemuksemme mukaan myös esimerkiksi LEGO® Serious Play® -menetelmä on supertehokas ja mielekäs tapa tuottaa ideoita, ratkaista ongelmia tai tehdä yhteyksiä ja systeemejä näkyväksi. 

Pelillistäminen tuo kehittämiseen ja oppimiseen toimijuutta, sitoutumista ja turvallista kokeilua. Yhdessä ne auttavat siirtymään puheesta tekemiseen – ja tekemisen kautta jaettuun ymmärrykseen kohti parempaa arkea.

Kiinnostuitko aiheesta? Tutustu mm. näihin:

Kirjoittajista

Jussi Galla on dialogisen hyötypelin Topaasia Oy:n perustajajäsen, innovaattori ja toimitusjohtaja. Viimeisen yli kymmenen vuoden ajan hän on keskittynyt Topaasia-menetelmän kehittämiseen työyhteisöjen kehittämisen avuksi.

Vilma Mutka on Mukamaksen perustaja ja toimitusjohtaja, työelämän oppimisaktivisti, puhuja, valmentaja ja oppimismuotoilun pioneeri. Hänen missionaan on tuoda oppiminen johtamisen ytimeen ja rakentaa maailmaan lisää oppivia työyhteisöjä ja organisaatioita, joissa ihminen ja liiketoiminta voivat kukoistaa. Vilma kirjoittaa kirjaa johtamisesta moderneissa oppivissa organisaatioissa.